Vuodenvaihteessa sosiaalisessa mediassa eli somessa levisi kulovalkeana video Oulussa tehdystä lasten huostaanotosta. Ilkeitä kuvia ja polemiikki siitä, toimivatko viranomaiset oikein. Siitä ei puhuttu, miksi huostaanotto tehtiin.
Kun viranomaisilla on vaitiolovelvollisuus, niin julki tulee vain totuuden toinen puoli.
Äitienpäivänä kaksi vuotta sitten pieni tyttö kuoli tukehtumalla isän ja äitipuolen erittäin julman kohtelun seurauksena. Silloin huudettiin isoon ääneen, että missä olivat sosiaaliviranomaiset ja syyllistyivätkö virkavirheeseen kun antoivat lapsen olla kotona.
Nämä tapaukset kertovat millaista nuorallatanssia lasten huostaanotoissa kuljetaan. Tunteet heräävät pintaan ja niin toki pitääkin, mutta lapsen edun on oltava ykkösasia ja silloin kysytään, kuka on oikea henkilö päättämään. Kenen tiedot ja taidot tähän riittävät.
On pohdittu, että pitäisikö huostaanottopäätös tehdä aina tuomioistuimessa. Mutta kuinka usein oven avaavalla poliisilla tai sosiaalityöntekijällä onkin edessään kiireellinen perheväkivalta-, huume- tai muu päihdeongelma, jossa lapsen kärsimys vain pitkittyisi. Siinä ei ole aikaa odotella.
Huostaanottojen tarpeellisuudesta on syytä keskustella senkin takia, että hetkellinen sijaisperhe tai laitossijoitus ei välttämättä ole paras ratkaisu vaan voi jättää lapseen ikuiset arvet. Eikä perhe tai vanhempi, joka nyt ei lapsestaan osaa pitää huolta, saa olla loppuiäkseen tuomittu.
Hyvä lapsuus tai vanhemmuus ei ole varallisuudesta kiinni. Ne eivät ole rahalla ostettavissa, vaikka sellaistakin mielikuvaa tässä kulutusyhteiskunnassa yritetään luoda.
Vanhemmat ja ympäristö antavat lapsille oppia, käyttäytymismalleja ja esikuvia. Koulutetut vanhemmat kannustavat omia lapsiaan kouluttautumaan enemmän kuin vähemmän koulutusta omaavat, mutta mikään automaatti se ei ole. Eikä titteli tee ihmisestä ihmisenä sen parempaa.
Yhteiskunnan kannalta ratkaisevaa on sosiaalinen kierto. Se, että köyhimmänkin, syrjäytyneimmänkin perheen lapsella on mahdollisuus edetä elämässä lahjojensa ja kykyjensä, osaamisensa mukaisesti.
Kaikki puheet ennaltamääräämisopista, jossa köyhien lapset tuomitaan köyhiksi jo ennen syntymää, toimet eliittikoulujen aikaansaamiseksi, heitot työttömien tai maahanmuuttajien asuttamisesta vain muutamiin kaupunginosiin, ovat tämän sosiaalisen kierron katkaisemista ja jalkojen lyöntiä hyvinvointivaltion alta.
On naurettu sille, että joku Suomen presidenttikin on käynyt ennustajalla povauttamassa maan tulevaisuutta. Mutta mitä muuta tämä tällainen on kuin tähdistä ennustamista. Riippuen tähtien asennosta ja syntymäajankohdasta kohtalosi on sinetöity. Turhaan pullikoit vastaan, olet sitä mitä tähdissä on määrätty.
Eiköhän anneta lapselle ihan oma mahdollisuus.
Sari Kyllönen
kirjoittaja on toimistosihteeri, Kajaanin kaupunginhallituksen jäsen ja Vasemmistoliiton Kajaanin kunnallisjärjestön puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa to 30.1.2014
—