Huu­li­veik­ko­ja vai yh­teis­työ­tä

Kotiin ajellessa edessä ajoi rekka reilua alinopeutta, lienee ollut raskaampi kuorma. Orientoiduin odottamaan sopivaa suoraa, jossa voisin ohittaa. Rekkakuski vilkutti turvallisen ohituksen merkiksi, painelin ohi ja heilautin kuskille kättä kiitokseksi yhteistyöstä.

Ajaessa mietin luottamustehtävissä kohtaamiani työllisyyden, aluepolitiikan ja kuntarakenteen ongelmia. Asiat ovat erilaisia, mutta yhteinen nimittäjä on yhteistyö tai sen puute.

Kuopiossa Itä-Suomen maakuntahallitusten ja –liittojen kokouksessa totesimme moneen otteeseen tarvittavan enemmän yhteistyötä yli kunta- ja maakuntarajojen. Sen verran asia eteni, että kokous järjestetään ensi vuonna Kainuussa ja lappilaisetkin kutsutaan.

Kajaanissa ja Kuhmossa käynnistyi vuoden alusta työllisyyden kuntakokeilu. Kajaanissa yritetään selvittää kolmannen sektorin toimijoiden työllistämismahdollisuudet, osaaminen ja resurssit sekä selkiyttää eri toimijoiden roolit, tehostaa työllistämistä koulutuksen avulla ja ennen kaikkea tehdä parempaa yhteistyötä TE-toimiston, ELY:n ja Kelan kanssa.

Kovin paljon on toiveita sälytetty yhden kokeilun harteille ja hienoa jos työttömyys tällä saadaan laskuun. Tahtotila on olemassa, vaan heti kun mennään yksityiskohtiin, niin harmillisen usein alkaa väistely ja kinastelu siitä, kenelle asia kuluu. Ei siis ainakaan minulle.

Uutta rakentaviin tuloksiin ei päästä ainakaan niillä lain vaatimilla pakkopullakokouksilla, jotka menevät niin ennalta-arvatusti, että pöytäkirjakin on voitu kirjoittaa jo valmiiksi. Sellaisiinkin olen joutunut osallistumaan.

Onneksi vähän erilainen oli vast´ikään Vasemmiston seminaari, jossa pohdimme tulevia Euroopan parlamentin vaaleja ja budjettiriihen tuloksia. Hallituspuolueena ei voi vain huudella joutavia, vaan joutuu puheistaan myös teoilla vastaamaan.

Kun joudutaan paikkamaan edellisten hallitusten ylivarojen elämistä ja maailmantalous yskii, niin se pakottaa väkisin ikäviinkin päätöksiin. Mutta kumpaan sinä luotat; huuliveikkoon vai siihen, joka hoitaa ikävätkin työnsä karkuun juoksematta.

Vasemmiston sisälläkin on jännä huomata, että siellä missä kannatus on vaatimatonta viljellään jyrkkiä puheita ja Ei,Ei Ei-asennetta, kun taas meillä jossa kannatus on vahvaa, uskotaan enemmän yhteistyön voimaan ja saavutettuihin käytännön tuloksiin.

Minä uskon, että enemmän saamme aikaan rakentavalla yhteistyöllä sateenkaarihallituksessa kuin oppositiosta huutelemalla. Meillä Kainuussa viljellään mitäpä se hyvejää-asennetta ihan liikaa. Vähätellään omaa osaamista, vaikka uusissa tuotannon avauksissa kuten pelialalla olemme maailman tasoa. Ei Suomen tai Kainuun pelastajaksi tule kukaan ulkopuolinen, vaan se pitää tehdä ihan itse.

Sari Kyllönen
Kirjoittaja on toimistosihteeri, Kajaanin kaupunginhallituksen jäsen ja Vasemmistoliiton Kajaanin kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa ke 8.5.2013.