Kunnissa on ratkaiseva vääntö ensi vuoden talousarviosta. Alle kuukauden päästä kuntien on lyötävä lukkoon ensi vuoden tulo- ja kiinteistöveroprosenttinsa.
Viime syksynä valitut uudet päättäjät törmäävät nyt siihen, että paljon hyvää ja kaunista tuli luvattua, mutta liikkumavaraa lupausten lunastamiseen on vähän, jos ollenkaan.
Monessa kunnassa verotusta joudutaan kiristämään kun tulot ja menot eivät kohtaa. Helposti syytellään valtiota, vaikka malka on omassa silmässä kun on eletty yli varojen ja viivytelty päätöksiä.
Kunnallisverotukseen tulisi saada lisää progressiota eli verot maksukyvyn mukaan ja pääomatulot kunnallisverotuksen piiriin. Nyt ökyrikas sijoituksilla elävä maksaa veroa vain valtiolle vaikka käyttää kunnan palveluja.
Veroista valitetaan vaikka ensi vuosi lienee ensimmäinen noin 10 vuoteen, että verotus kiristyy. Koko tämän välin käteen jäävät tulot ovat lisääntyneet, mutta sitä ei haluta myöntää.
Pientä oikaisua verotukseen on tuonut tämän hallituksen aikana tulorajojen nosto eli pienituloisimmat ovat verotaakasta vapautuneet.
Totta on, että valtio sysii kuntien niskaan uusia tehtäviä ja kuroo rahoitusta. Mutta poliittisista syistä maailmaa kuvataan mustemmaksi kuin se on.
Kun esimerkiksi yritystoimintaa yritetään lisätä yhteisöveron helpotuksilla, niin väitetään kuntien siinä menettävän. Unohtuu, että valtion ja kuntien jakosuhdetta muutetaan samalla niin, että valtio ottaa koko tuon kevennyksen omaan piikkiinsa.
Kuntien talousarviokirjat ovat paksuja opuksia, tekstiä ja numeroita loputtomiin. Kuntalaiselle ja monelle päättäjällekin ne ovat melkein hepreaa, sillä talousjohtajilla on halu jättää kokonaisuudet hämäriksi. Esimerkiksi eri toimintoihin tulevia valtionosuuksia ei haluta yksilöidä.
Helposti unohtuu, että kaikkien noiden numeroiden takana on ihmisiä. Joku laatii suunnitelmat ja tekee jo valmisteluvaiheessa arvovalintoja toteuttavista ja tekemättä jäävistä asioista. Ja jokainen näistä numeroista koskettaa myös jotain kuntalaista.
Meillä Kajaanissa on toistuvasti puhuttu nuorisotakuusta, etsivästä nuorisotyöstä ja syrjäytymisen ehkäisystä. Mutta jos kysyy, mistä niihin rahoitus, niin puhe loppuu. Vain henkilöstön pakollisiin palkankorotuksiin on ensi vuodelle rahavaraus, toimintaan ei lisää.
Ja nuorisotyöntekijöidenkin määrää pitäisi henkilöstösäästönä vähentää, vaikka osa nuorisotiloista pyörii vain yhden työntekijän varassa.
Kaikki myöntävät, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvat säästötoimet ovat kaikkein tyhmimpiä, sillä ne kohdistuvat tuleviin veronmaksajiin ja haittavaikutukset ovat pitkäaikaisimpia.
Itsekkäästi asia ilmaisten; jokainen nyt syrjäytyvä tai syrjäytetty nuori on pois meidän vanhempien tulevista palveluista. Ellemme tätä ymmärrä, ajaudumme hölmöläisten peitonjatkamiseen, jossa lopulta siirrämme haitat itsellemme..
Sari Kyllönen
Kirjoittaja on toimistosihteeri, Kajaanin kaupunginhallituksen jäsen ja Vasemmistoliiton Kajaanin kunnallisjärjestön puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa to 24.10.2013.