Yhä suurempi osa suomalaisista on täysin kaupungistuneita city-ihmisiä, joilla on olemattoman vähän omakohtaista kokemusta maaseudusta tai vaikkapa Kainuusta muuten kuin laskettelukeskuksen lomahuoneistosta.
Suomalaisten omakohtainen luontosuhde on suurelle osalle meistä katoavaa kansanperinnettä. Jopa Kainuussa asutus keskittyy koko ajan lähemmäs kirkonkyliä ja valtateitä. Samalla yhä useamman kainuulaisenkin kosketus maaseutuun on heikentynyt vain kesämökkeilyyn ja hirviporukoihin vanhojen kotipaikkojen autioiduttua.
Mitä kauemmaksi etäännymme, sitä vieraammalta asiat tuntuvat. Tuntematonta on helppo vihata ja muodostaa mielipiteet vain ennakkoluuloille. Niinpä maaseutu on monelle city-ihmiselle kuin kirosana; pelkkää lehmänlannan hajua, lomaliikennettä tukkivia traktoreita ja eläimiä kiduttavia teurastajia.
Yllättävänkin usein törmää näkemyksiin, joiden mukaan maaseutu, tai koko maan mitassa koko Kainuu alueena, on vain hiipuva, suurkaupunkilaisten raaka-ainereservaatti, joka elää muiden kustannuksella ja jonka luonnonvaroja alueen omat asukkaat eivät saisi käyttää. Ajatteluun, että oikeastaan parempi kuin muuttaisitte pois, niin ei niitä palveluitakaan tarvitsi järjestää.
Maaseudulla ja Kainuulla on citykaupunkilaisille useampikin houkutin ja niistä keskeisin osuu silmiin kun ajaa viitostietä Seitsenoikealta pohjoiseen. Siinä tien varressa on vuosia seissyt taideteos, pylväsveistos, jonka viesti on yksinkertaisesti: Tilaa.
Kaupunkitaajaman ulkopuolelta saa samalla rahalla monta kertaa suuremman tontin ja enemmän yksityisyyttä, joka kaupungissa on usein kortilla. Tämän ihannekuvan vastapainoksi on muuttajan kuitenkin ymmärrettävä, ettei maalle voi vaatia samalla tavalla järjestettyjä palveluita kuin kaupunkiin. Mutta olennaista ei ole toteutustapa, sillä palvelut voi toteuttaa aivan uusin tavoin esimerkiksi tietoliikenneyhteyksiä hyödyntämällä. Tämän vuoksi ei ole itsestään selvää, että kaupungissa tarjottu palvelu olisi edes kustannustehokkaammin järjestettyä kuin maaseudulla tarjottu.
Taloudellisesti synkkinä aikoina leikkuri iskee kaikkialle. Usein maaseudulla asuvien palveluita heikennettäessä vedotaan korkeisiin kustannuksiin ja alueiden väliseen tasa-arvoon. On harmillista, että tasa-arvo nähdään tasapäistämisenä. Todellista tasa-arvoa olisi huomioida alueiden väliset eroavaisuudet ja erityispiirteet, ja järjestää palvelut kulloisellekin alueelle sopivimmalla tavalla. Sillä se, mikä toimii Helsingin Kalliossa ei todennäköisesti toimi Kajaanin Jormuassa.
Siinä missä kaupunkilainen arvostaa kulman takana olevaa kauppaa, vierestä kolisevaa raitiovaunua tai kerrostaloasumisen vaivattomuutta voi maalla asuva tai sinne muuttava nähdä arvon aivan muissa asioissa. Maaseudun rauha, puhdas luonto ja ympäristön tarjoamat mahdollisuudet voivat olla syy, jonka vuoksi asua maalla.
Jos tavoitteenamme on yhteiskunta, jossa asuu onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, niin annetaan jokaisella vapaus valita oma asuinpaikkansa ja kehitetään maaseutua kaupunkien kanssa rintarinnan.
Tänne niemiin ja notkelmiin nimittäin asukkaita mahtuu, tilaa on.
Miikka Kortelainen, Kajaanin kaupunginvaltuutettu
Kainuun maakuntavaltuutettu
Vasemmistoliitto