Eppu Normaalin suositun vanhan Suomi-ilmiö kappaleen mukaan ”uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa”.
Työssäni joudun kohtamaan toisen Suomi-ilmiön. Kun ajelen maanteillä muutaman kymmenen tuhatta kilometriä vuosittain, niin näen miten tieverkkomme rapistuu. Päällysteet purkautuvat ja urautuvat, teiden rungot antavat periksi. Kansallisomaisuus murenee käsiin.
Ihmisten ja tavaran on kyettävä liikkumaan, tai yhteiskunta kuihtuu pystyyn.
Nykyiset tiemäärärahat ovat tieverkon ylläpitoon ja hoitoon riittämättömät, mutta ojaan on ajettu myös väärillä päätöksillä.
Kun eduskunta avasi yleisten teiden hoidon kilpailulle, perusteltiin sitä kilpailuttamisen tuomilla säästöillä, alan uusilla yrittäjillä ja uusilla innovaatioilla. Mutta missä ne säästöt ovat näkyneet, eivät ainakaan teiden kunnon parantumisena vaan juuri päinvastoin.
Kilpailutuksessa työn tilaajan tulee määritellä ne mittarit, joiden mukaan teiden hoidon laatua tieurakoitsijan tulee toteuttaa.
Jokainen tienkäyttäjä on huomannut mitä laatutasolle on tapahtunut vanhaan TVL:n aikaan verrattuna. Silloin työstä vastasivat paikalliset tiemestarit, joille oli kunniatehtävä hoitaa alueensa tiet parhaalla mahdollisella tavalla laadusta tinkimättä..
Nyt yksityisten tieurakoitsijoiden tärkein tavoite ei ole paras laatu vaan voiton tekeminen. He jopa puhuvat siitä, ettei pidä tehdä ylilaatua vaan vain pysyä vaaditussa laadussa.
Ylilaatu, mitä se on? Onko se sitä, että tehdään tiellä liikennöinti yliturvalliseksi vai onko se turhaa työtä, josta eivät eurot yrityksen tilille napsahda.
Onko ylilaatua jos vanhukselle vaihdetaan vaipat useammin päivän aikana kuin minimi määrää tai se, että opettaja pyrkii antamaan nuorille parasta mahdollista opetusta voimiaan säästämättä.
Julkisten palveluiden lisääntynyt kilpailutus, joka ei ole mikään luonnonlaki vaan poliittisen oikeiston tahto, tuo uudet haasteet palveluiden käyttäjille ja niistä päättäville.
Saammeko kunnollista vastinetta verorahoillemme vai halpaa, laadultaan sekundaa. Onko hinta liian ratkaiseva tekijä tarjouskilpailuissa.
Perustotuus kun ei ole mihinkään muuttunut. Yritystoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä vaan pyrkimystä saada liikevoittoa.
Voiton maksimoimiseksi työtehtäviä pirstotaan alihankkijoille ja omaa vakinaista työvoimaa vähennetään. Usein tämä suoraan johtaa huonompaan työn laatuun.
Valtionyhtiö Finnair päätti ulkoistaa huoltotoimintojaan ja kiristää lentohenkilökunnan työaikamääräyksiä. Eräät muut yhtiöt lennättävät koneensa huoltoon ulkomaille.
Otetaanko tässäkin tapauksessa turvallisuusriskejä bisneksen nimissä. Onko lentokoneiden huollossa tähän asti tehty ylilaatua.
Näitä pohdiskellessa, ylilaatuista kesää kaikille.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa 14.6.2012.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Kainuun maakuntavaltuustoryhmän puheenjohtaja ja Sotkamon kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja