Jouluja on monenlaisia. Toiset viettävät joulua perheen ja suvun kanssa. Osa viettää joulua ystävän kera ja osa yksinään.
Suomi muuttuu koko ajan monikulttuurisemmaksi maaksi eikä kaikkiin kulttuureihin joulun vietto kuulu ollenkaan. Itänaapuristakin Suomeen saapuu kymmeniä tuhansia ihmisiä viikkoa joulumme jälkeen Uutta Vuotta Pakkasukkoineen juhlimaan.
Joillekin meistä joulu on yltäkylläisyyden täyttämä, ruokaa kannetaan pyhien jälkeen roskiin. Toisilla ei tahdo ruokaa riittää pöytään joulunakaan. Erilaiset avustusjärjestöt ahertavat helpottaakseen edes hiukan köyhimpien joulua.
Kun kysyy ihmisiltä, mistä muodostuu hyvä joulu, niin useimmiten vastaus kuuluu ”ei ole kiire minnekään ja saa syödä niin paljon kuin haluaa”.
Hyvään jouluun ei tarvita lahjojen kilpavarustelua, joka synnyttää vain kateutta ja pahaa mieltä lasten kesken. Hyvä joulu syntyy pienistä asioista, lämmöstä ja ystävällisyydestä ihmisten kesken, vaikkapa yksinäisten vanhusten ilahduttamisesta.
On aiheellista toivottaa toisillemme Rauhallista Joulua. Vaikka se on vain muutama päivä, vain pieni hetki vuodessa, niin todella tärkeä. Jokainen meistä tarvitsee pysähtymistä oravanpyörässä juoksemisessa, lepoa ja rauhaa, jotta jaksaa tässä hektisessä maailmassa eteenpäin.
Suomessa riittää varallisuutta ja niitä, jotka ahnehtivat aina vain lisää muista välittämättä. Oma suu on lähimpänä ja liian usein näkee, että köyhä antaa vähästäänkin, mutta rikas sulkee silmänsä. Jospa edes jouluksi silmät aukeavat, sillä jo parilla eurolla saa paljonkin hyvää aikaan; vaikka riisiryynit vähävaraisen perheen joulupuuroon.
Rahan sijaan aika moneen hyväntekeväisyyskeräykseen voi antaa lapsille valmiita lahjojakin. Silloin antaja varmasti tietää mihin hänen rahansa käytetään, eikä lasten lahjoissa se rahallinen arvo ole tärkeintä.
Mikä onkaan hienompaa jouluna kuin katsoa lapsen riemua, silmien loistetta sekä sitä suunnatonta iloa jonka lahjapakettien yllätykset tuovat.
Meidän aikuisten jouluun liittyy aivan liian usein se kääntöpuoli, että iloisella mielellä ostettu, kahvin kaveriksi tarkoitettu konjakki tai jouluolut muuttuukin pääateriaksi.
Hauskaksi tarkoitetusta joulusta tulee vähemmän hauska, koko perheen painajainen ja aivan liian usein saa lehdistä lukea joulun ajan perheväkivallasta. Ilo on kaukana niillä, jotka joutuvat lähiomaisiaan putkasta pois hakemaan tai miettimään turvakodissa, milloin kotiin uskaltaa palata.
Toiveeni on, että tästä joulusta tulisi mahdollisimman monelle rauhallinen; ilman vilua, nälkää ja pelkoa. Annetaan sellainen joululahja toisillemme.
Kirjoittaja on toimistosihteeri, Kajaanin kaupunginhallituksen jäsen ja Vasemmistoliiton Kajaanin kunnallisjärjestön puheenjohtaja