Palveluiden maakunnallisella järjestämisratkaisulla on toki silläkin hyvät puolensa. Käytännön kokemusta on Kainuusta jo yli seitsemältä vuodelta tämän vuoden lopussa päättyvän hallintokokeilun myötä.
Kainuun väestörakenne on ikääntymiseltään ja sen myötä sairastavuudeltaan maan korkeinta. Tästä huolimatta sosiaali- ja terveystoimen kustannukset ovat hieman alle maan sairaanhoitopiirien keskitason.
Ongelmia on toki ollut, mutta oireellista on, että seitsemän Kainuun kuntaa haluaa ensi vuoden jälkeenkin jatkaa sosiaali- ja terveystoimen palvelujen järjestämistä yhteisesti.
Toisen asteen koulutuksessa Kainuu on ollut maan paras: jokainen peruskoulun päättävä nuori saa opiskelupaikan.
Uutta koulutusteknologiaa on hyödynnetty ja hallintorakenteita kevennetty niin, että kun ennen hallintokokeilun alkua kunnat joutuivat panemaan lukioihinsa valtionosuuden päälle omaa rahaa noin 2000 euroa/opiskelija, niin viime vuonna tuo summa oli tarkalleen 381 euroa/opiskelija.
Maakunnallinen palvelutoimintamalli ei kuitenkaan ole onni ja autuus. Sen onnistumiselle keskeinen elementti on demokratian toteuttaminen.
Jos maakuntamalli toteutetaan kuten nykyiset hallintohimmelit ja kuntahyytymät (kuntayhtymät), niin tavallisella kuntalaisella ei ole mitään sanomista päätöksentekoon. Maakuntamallissa pitää toimia kuten kunnassa eli päättäjät pitää valita suoralla kansanvaalilla.
Yksi Kainuun mallin valuvikoja ja maakuntamallin keskeinen ongelma on se, että toimiakseen siinä täytyy päätösvallan ja rahojen olla samoissa käsissä. Palveluihin tarkoitettujen valtionosuuksien on tultava suoraan palvelujen järjestäjälle eikä kierrettävä kunnan kassan kautta.
Kainuun maakuntamallin jatko kaatui siihen, että yksi 3000 asukkaan Puolangan kunta sanoi EI, vaikka muut 80 000 asukasta edustaneet olisivat halunneet jatkaa. Tällaisia veto-oikeuksia ei pidä olla.
Maakunta ei vienyt eikä suunnitellut vievänsä Puolangalta yhtään sen enempää palveluita kuin mistään muustakaan kunnasta. Päinvastoin esimerkiksi terveyskeskuslääkärin vastaanottoaikoja puolankalaiset ovat käyttäneet henkeä kohti enemmän kuin missään muussa Kainuun kunnassa.
Kun Puolangan kunnan budjetista yli puolet on valtionosuuksia, niin näiden rahojen lipuminen ohi kuntapäättäjien, itse palveluihin, oli todellisuudessa tärkein motiivi Kainuun maakuntamallin kaatamiseen.
Jos palveluita halutaan ryhtyä tuottamaan maakunnallisesti, kuten monelta osin olisi järkevää, niin maakuntahallinto on demokratisoitava siten, että palveluista vastaavat päättäjät valitaan suorassa kansanvaalissa ja peruskunnat on jätettävä hoitamaan vain omia tehtäviään.