Viime aikoina olen ollut tavallista enemmän tekemisissä erilaisten palveluyritysten kanssa. Joukkoon on mahtunut niin pieniä kuin suuriakin. Kiireisenä nykyihmisenä useimmat ensimmäisistä yhteydenotoistani ovat tapahtuneet netin kautta. Yhä useampi yritys kun kauppaa itseään ja palveluitaan netissä.
Yritysten nettisivuilta löytyy lähes aina valmiit yhteydenottopyyntö-lomakkeet. Täytät vain tietokoneen näytöllä läpyskän ja painat lähetä-nappia, helppoa kuin mikä ja sen jälkeen odotellaan puhelinsoittoa. Vaan ei sittenkään niin helppoa ja yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Ensimmäinen yllätysmomentti on ollut se, että osasta yrityksistä, joihin pyynnön lähetin, ei koskaan ole tullut puhelinsoittoa.
Yhteydenottopyyntöihin olin laittanut myös sähköpostiosoitteen. Siihen nyt ainakin luulisi olevan helppo vastata ja laittaa jotain yleisinfoa, kuten ”kiitos yhteydenotostanne” ja sitä rataa. Vaan eipä kuulunut kaikista yrityksistä mitään sähköpostinkaan kautta.
Väkisellä jäin pohtimaan, miksi kyseiset firmat käyttävät aikaa ja rahaa nettisivujen teettämiseen, jos niitä käytetä. Vanhentuneet, toimimattomat sivustot ovat huonointa mahdollista mainosta.
Kaikkien asioiden hoito ei hoidu netin kautta, ei sähköpostilla eikä puhelimellakaan. Joskus on mentävä ja hoidettava asiat liikkeissä paikan päällä.
Toisinaan joudun juoksentelemaan asioilla kiireesti ruokatunnin aikana. Työni on sisätyötä toimistossa eikä siihen sisälly asiakaspalvelua. Onneksi ei ole pukukoodiakaan vaan voin käyttää mukavimpia vaatteita, vaikka kulahtaneita farkkuja. Ja tukkakin on usein sitaistu kiireessä ponnarille.
Perustyötamineissa kun juoksentelen asioilla niin törmään usein siihen, ettei asiakaspalvelua tahdo löytyä. Tavaraa kyllä on, henkilökuntaa vähemmän ja kun lopulta jonkun löytää, niin asenne ja ilme viestii ajatustavasta ”ei tuo tosissaan ole mitään ostamassa, ei sillä kuitenkaan rahaa ole”.
Onkohan nykypäivän asiakaspalvelijoilta unohtunut vanha viisaus; hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas.
Itse sain aikoinaan hyvän opin eräältä työnantajaltani, joka iskosti päähäni; ” asiakkaita palvelet aina hymyssä suin ja jos oikein ottaa pattiin käy potkimassa takaovea. Mutta asiakkaille hymyilet, olet iloinen ja palvelet loppuun saakka. Uuden oven saa rahalla, loukattua asiakasta et saa palamaan edes rahalla.”
Onneksi toki löytyy yrityksiä, joista selkeästi huokuu ystävällisyys ja palvelualttius. Näissä firmoissa ei myöskään haittaa minkälaisissa vaatteissa asiakas liikkeeseen kävelee. Näitä todellisia palveluyrityksiä saisi olla paljon enemmän.
Luulisi näet jo olevan päivän selvää, että vaatteet eivät kerro pankkitilin saldoa. Rääsyläinen voi olla miljonääri ja minkkiturkkiin sekä merkkivaatteisiin pukeutunut voi pitää yllä ulkokuorta velalla ja luottohäiriömerkinnöillä.
Sari Kyllönen
Kirjoittaja on toimistosihteeri, Kajaanin kaupunginhallituksen jäsen ja Vasemmistoliiton Kajaanin kunnallisjärjestön puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa to 14.2.2013.