Sa­ri Kyl­lö­nen: Uu­des­ta luo­ta­va maa

Kyllönen Sari (9)Ilmari Kianto kirjoitti Kainuun maakuntalauluun vuonna 1911 osuvat sanat.

Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!

Arvanlyönti on tietenkin ensi kevään eduskuntavaalit ja tuo uudesta luotava maa istuu kuin nappi silmään Vasemmistoliiton vaaliohjelmaan, jossa halutaan jälleenrakentaa Suomi.

Entäpä nuo raukat, varmaankin heitä ovat verohuijarit, jotka eivät halua maksaa osuuttaan yhteiseen kassaan vaan vievät työpaikat ja rahat ulkomaille.

Päivän sana on pian Itsenäisyys. Sitähän ei oikeastaan täydellisenä ole vain suhteellisesti. Me jokainen, myös maat ja kansat, olemme aina johonkin mittaan asti riippuvaisia toinen toisistamme.

Itsenäisyys; vapaus, oikeus ja mahdollisuus elää ja toimia yhteiskunnassa tasa-arvoisena ja ilmaista itseään ilman pelkoa, on meille kaikille äärimmäisen tärkeää.

Hurraa-hengen sijaan itsenäisyys ja isänmaa on meistä jokaisen voitava kokea omaksi eikä tyhjiksi sanoiksi.

Vaalikevään lähestyessä olen kuullut, kuinka jokaisen kansanedustajaehdokkaan tulisi olla oma itsensä. Ja yhtä usein se kumotaan heti jatkolauseella siitä millainen joku toinen on, ja kuinka tulisi menestyäkseen olla hänen kaltaisensa.

Näin kangistumme kaavoihin, toistamme entistä ja tekemisen sijaan vain haaveilemme uudesta huomisesta.

Sotien jälkeen isämme ja äitimme rakensivat Suomen uudelleen apunaan vain oma kekseliäisyys ja toisensa. Miten olisi käynyt jälleenrakentamisen jos he olisivat jääneet vain haikailemaan kuinka toisin kaikki oli silloin ennen.

Historia ei toista itseään mutta historiasta on otettava opiksi eikä samoja virheitä kannata toistaa.

Elämme perinteisten arvojen ja asenteiden murrosvaihetta. Vanhoillisuus elää tiukasti juurtuneena samalla kun nuorempi polvi nostaa rinnalle sallivampaa, liberaalimpaa elämäntyyliä.

Tässä ristipaineessa syntyy lähes hassuja tilanteita, joissa syytetään poliittisia päättäjiä rohkeuden puutteesta ja kykenemättömyydestä tehdä päätöksiä, vaikka todellinen jarru voikin olla valmistelevassa virkamieskunnassa.

Vaikeudet, kriisit ja ristiriitatilanteet ovat ikäviä, mutta oikealla tavalla ratkaistuna ne voivat olla uuden ja paremman alku.

Näin Itsenäisyyspäivän alla on hyvä muistaa, että meillä kaikesta huolimatta on moni asia hyvin. Tärkein niistä on rauha. Vain sen vallitessa voimme rakentaa hyvinvointia, taata vapautta ja kansalaisoikeuksia.

äinä päivinä kuulee puheenvuoroja, jotka saavat kysymään, että onko viime sodista jo liian kauan. Onko se oppi unohdettu.

Sota, kaikki sen kauhut ja seuraukset eivät ole mitään peliä vaan raakaa arkea miljoonille ihmisille tänäkin päivänä. Eikä se lopu televisio tai tietokonepeli sammuttamalla.

Meidän on pidettävä Suomi itsenäisenä, puolustamisen arvoisena ja sotapelien ulkopuolella.

Rauhaisaa Itsenäisyyden aikaa!

Kirjoittaja on toimistosihteeri, Vasemmistoliiton Kajaanin kunnallisjärjestön puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdossa to 4.12.2014.