Kajaanissa kuten monessa muussa kunnassa ohjattua nuorisotoimintaa on supistettu, siirretty koulujen yhteyteen eikä eläköityneiden työntekijöiden tilalle ole uusia palkattu.
Erityisopetuksessa tehtiin hyvää työtä Teppanan puukoululla, jonka oppilaista monen tie olisi ilman sitä vienyt koulukoteihin tai muihin laitoksiin.
Vasemmiston vastustuksesta huolimatta, tilasäästöjen takia, puukoulu lakkautettiin ja oppilaat integroitiin isompiin kouluihin. Mitään vedenpitävää selvitystä vaikutuksista oppilaisiin ja siitä, että syntyikö todellista säästöä, ei ole näkynyt.
Lastensuojelutapaukset ovat Kajaanissakin selvästi lisääntyneet ja yksikin kallis laitossijoitus syö helposti sen säästön, mitä puukoulun tiloista kertyy.
Kajaanissa on nyt tapetille noussut nuorisotilojen kohtalo. Kuurnan ja Lohtajan nuorisotaloja sekä Vuolijoen nuorisotilaa uhkaa sulkeminen, jolloin jäljelle jäisi vain yksi nuorisotalo ja muu toiminta tapahtuisi kouluilla.
On kerrottu, ettei nuorisotilojen tehokkuus syrjäytymisen ehkäisyssä ole näyttänyt kynsiään. Ettei nuorten hengailu mitään tekemättöminä ole nykypäivää ja on mietitty koulujen tilojen tehokäyttöä myös iltaisin.
Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ongelmat ovat moninaiset eivätkä pelkät nuorisotilat niitä ratkaise. Niistäkin heitetään ulos kadulle päihtyneet nuoret, jotka kenties eniten tukea tarvitsisivat.
Ei pääsy koulun puutyöluokkaan tai liikuntasaliin ongelmaa ratkaise silloin, kun monen nuoren suurin ongelma on päästä puhumaan, purkamaan huoliaan tutulle luotettavalle nuoriso-ohjaajalle.
Suurin osa nuoristamme, suurempi kuin koskaan, pärjää ja menestyy hyvin, mutta äärimmilleen viety tehokkuusajattelu polkee heikommat entistä syvemmälle suohon. Inhimillisyys unohtuu kun kaiken ja kaikkien pitäisi sopia samaan muottiin.
Käynnissä on myös eräänlainen sukupolvien sota. Jos meille aikuisille, joilla on omia tuloja ja maksukykyä, edes vihjataan isommasta osallistumisesta kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kustannuksiin lipunhintoina tai käyttömaksuina, niin alkaa hirveä huuto ja mekastus.
Kun nuoriso yrittää puolustaa omia tilojaan, niin kukaan ei tunnu kuuntelevan.
Aikuiset käyttävät monia julkisin verovaroin kustannettuja liikunta- ja kulttuuripalveluita muutaman kerran vuodessa, jotkut eivät ollenkaan. Monet nuoret käyttävät nuorisotiloja joka päivä kun ne auki ovat.
Teatteria ja hiihtolatuja tarvitaan, mutta ei sillä hinnalla että nuoret heitetään kadulle.
Maslowin hierarkian mukaan onnellisen ihmisen perustarpeet lähtevät ruuasta ja nälän tyydyttämisestä. Toisena tulee turvallisuus. Kolmantena yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet. Neljäntenä sosiaalinen hyväksyntä ja viidentenä itsensä toteuttamisen tarpeet eli henkiset tarpeet.
Kaikki nämä tarpeet tulee huomioida, mutta asioita on pakko panna tärkeysjärjestykseen silloin kun resurssit ovat rajalliset.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa 27.9.2012.
Kirjoittaja on toimistosihteeri, Kajaanin kaupunginhallituksen jäsen ja Vasemmistoliiton Kajaanin kunnallisjärjestön puheenjohtaja